Close

Tieni oikikseen

Moikka! Olen Jenni ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta oikiksessa. Omalla kohdalla ovet tänne aukesivat kolmannella hakukerralla kovan työn ja itselle sopivan lukuaikataulun ja -tekniikan tuloksena. Ensimmäisellä kerralla en hakenut kovin tosissaan ja sain vasta pintaraapaisun siitä mitä oikeustieteelliseen hakeminen oikeasti oli. Tarkoituksena oli kuitenkin lähinnä käydä katsomassa, millaiset pääsykokeet olivat ja sainkin sinä keväänä paljon paremman kuvan siitä, mitä hakeminen minulta seuraavana keväänä vaatisi.

Seuraavana keväänä otin hakemisen enemmän tosissaan, tein tiukan lukusuunnitelman ja vähensin työvuoroja silloisessa työpaikassani yli puoleen ja tein tämän seurauksena kaksi kahdeksan tunnin päivää viikossa. Tarkkailin opiskeluani todella kurinalaisesti ja opiskelinkin aamusta iltaan aina niinä päivinä, joina en ollut töissä. Työpäivinäni kävin vain kääntymässä kotona ja menin suoraan kirjastolle lukemaan iltaan asti. Keskityin liikaa siihen, että luin ”tarpeeksi” monta tuntia, ja opiskelun laatu olikin useasti huonoa. Kertaus jäi myös liian vähäiseksi ja tein lisäksi liikaa muistiinpanoja suhteessa omaan lukutahtiini. Lukeminen oli muutenkin omalla kohdalla hitaampaa johtuen lukihäiriöstä, mutta en kuitenkaan tästä huolimatta muistanut hakea lisäaikaa pääsykokeisiin. En tänä kyseisenä hakukeväänä pitänyt myöskään tarpeeksi taukoja ja kulutin itseni nopeasti loppuun, ja koulupaikka jäi sinä vuonna saamatta.

Tästä kuitenkaan lannistumatta päätin heti tehdä jo listaa siitä, mitä minun tulisi seuraavana keväänä tehdä toisin, jotta mahdollisuudet sisäänpääsyyn olisivat paremmat. Päätin lisäksi hyödyntää välivuoteni paremmin ja osallistua muutamalle avoimen yliopiston kurssille ja kokeilla minkälaisia oikeustieteellisen kurssit oikeasti ovat. Kursseilla opin paremmin mikä oli minulle hyvä tapa lukea oikeudellista tekstiä ja kuinka paljon lukihäiriöni vaikuttaa lukutahtiini. Tämä hyödynsi minua seuraavan kevään lukuaikataulun suunnittelussa. Lisäksi avoimen yliopiston kursseilta saatu tieto oli hyödyksi myös lukiessa kevään 2020 pääsykoekirjoja, minkä lisäksi oikea vastaustekniikka tuli selkeämmäksi.

Lähdin paljon itsevarmempana kohti kevään 2020 pääsykokeita, sillä tiesin mitä kaikkea minun tulee korjata edelliseltä hakukerralta, jotta mahdollisuudet sisäänpääsyyni olisivat optimaaliset. Tällä kertaa tunsin paremmin oman lukutahtini ja itselleni ne kaikista suotuisimmat lukutekniikat. Tiedostin myös taustalla olevan lukihäiriöni ja hain tälläkertaa lisäajan pääsykokeisiin. Yksi tärkeimmistä asioista kyseisenä keväänä oli myös se, että keskityin täysin omaan suoritukseeni enkä kiinnittänyt huomiota muiden hakijoiden lukutahtiin tai siihen kuinka paljon aikaa muut käyttivät opiskeluun päivässä. Tämä oli virhe minkä olin edellisellä hakukerralla tehnyt, mikä vaikutti huomattavasti omaan stressitasoon. Tein vieläkin todella kurinalaisesti töitä, mutta sallin itselleni pidempiä taukoja ja kevyempiä opiskelupäiviä enkä yrittänyt pakottaa itseäni lukemaan, jos tuntui ettei opiskelu edennyt. Tällaisina hetkinä kävin useasti ulkona tai kuuntelin esimerkiksi musiikkia hetken, jonka jälkeen yritin opiskelua uudelleen. Kertasin myös asioita paljon enemmän kuin edellisenä keväänäja jätin niin sanotut ”perinteiset” muistiinpanot vähemmälle. Sen sijaan tein paljon käsitekarttoja ja laitoin tärkeitä listoja ylös muistilapuille, jotka kiinnitin huoneeni seiniin. Tein lisäksi muistikortit kaikista tärkeistä käsitteistä, joita kertailin aina päivän lopuksi. Opiskelu oli siis paljon monipuolisempaa kuin edellisenä keväänä. Toki opiskeluun meni yhä se noin 6–10 tuntia päivässä, mutta olin todella tarkka siitä, että sain lepoa tarpeeksi ja pidin tasaisin väliajoin kevyempiä opiskelupäiviä. Lisäksi päivää ennen pääsykoetta luin vain aamupäivällä ja lopun päivää pidin vapaata. En myöskään kokenut lukihäiriötäni minkäänlaiseksi esteeksi sisäänpääsylle. Minun piti vain yksinkertaisesti käyttää lukemiseen hieman enemmän aikaa ja koin sen jopa tietynlaiseksi eduksi sillä prosessoin asioita paremmin hitaammalla lukutahdilla.

Tärkeintä oli olla lannistumatta virheistä ja keskittyä vain siihen omaan tekemiseen ja siihen lukutekniikkaan mikä sopi juuri itselle. Hakukeväänä 2020 korostui vielä enemmän tarve pitää pää kylmänä ja uskoa omaan osaamiseensa, riippumatta siitä, millaisia vastoinkäymisiä hakuprosessi toi tullessaan pandemiatilanteen vuoksi, mikä on varmasti todella tärkeää myös tänä keväänä. Pidin koko kevään ajan omat tavoitteet kirkkaana mielessäja tein sen eteen töitä ilman häiriötekijöitä. Vaikka epävarmuus viime kevään valintakokeen ensimmäisen vaiheen jälkeen oli suuri, päätin silti jatkaa lukemista mistä kiitin itseäni myöhemmin, kun sain tiedon pääsystä toiseen vaiheeseen. Loppujen lopuksi kaikki ne vaikeammatkin päivät, jolloin tuntuu, ettäepätoivo iskee, pää hajoaa tai seinät kaatuvat päälle on sen arvoisia, kun tiedon saa tiedon opiskelupaikasta. Uskokaa siis omaan tekemiseenne, kova työ palkitaan kyllä!

Jenni Kajander, ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas