Close

Hakeminen perheellisenä

Tervehdys lukija! Olen Erno Koistinen, 31-vuotias oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoa suorittava opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä 2. lukuvuottani Itä-Suomen yliopistossa. Tässä blogissa kerron kuinka kiireisenkin arjen ohella löysin tieni oikikseen.

Aluksi mainittakoon, että varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen 2010 tieni vei erinäisten työkokeilujen kautta turvallisuusalalle ja toimin vartijan tehtävissä muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla sekä Haminassa. Keskityin pitkään vain työelämääni ja aloin kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista vasta vuosien 2017-2018 paikkeilla. Suoritin johtamisen erikoisammattitutkinnon, mutta sen jälkeen päätin, että aion suorittaa korkeakoulututkinnon. Pitkän tutkimisen jälkeen päädyin kahteen vaihtoehtoon: kauppatieteellinen taikka oikeustieteellinen. Molemman vaihtoehdot kuulostivat haastavilta kun huomioi, että suoritin ylioppilastutkinnon vuonna 2009 melko täpärästi (E, B, A ja A). Silloin en kokenut opintojani tärkeänä. Haasteellisuutta lisäsi myös se, että olin päivätöissä kokoaikaisesti sekö perheeseeni kuului vaimoni lisäksi pieni poika ja toinen poika oli jo hyvää matkaa tuloillaan. Muistan miettineeni, ettei tavoitteeni ole realistinen eikä ole mitään mahdollisuutta selvitä arjesta, jos siihen lisäisi vielä korkeakouluopinnot. Hyvillä mielin voin sanoa olleeni väärässä.

Lopulta löysin avoimen yliopiston ”Yleisen oikeusjärjestysopinnot”, joka oli 60 opintopisteen suuruinen kokonaisuus oikeustieteen opintoja – kokonaan etänä! Tilaisuus oli liian hyvä sivuutettavaksi. En tavoitellut suuria vaan halusin kokeilla miltä oikeustieteen opinnot tuntuvat. Ensimmäiseen yhteishakuun osallistuin keväällä 2020 kun valintakoe järjestettiin kahdessa osassa. Pääsin jatkoon ensimmäisestä osasta, mutta toisesta osasta en saanut tarpeeksi pisteitä tullakseni hyväksytyksi yliopistoon. Tämä oli tietenkin kolaus, mutta muistin myös samalla avoimen opintojen tuomat mahdollisuudet. Sain 60 opintopistettä valmiiksi vuoden 2020 lopussa. Kevään 2021 yhteishaussa hain ensisijaisesti ON/OTM avoimen väylää pitkin, toissijaisesti valintakokeella sekä kolmannella sijalla oli hallintotieteiden tutkintolinja.

Valintakokeeseen lukeminen ei mennyt ihan suunnitellusti. Olin kenties panostanut ja luottanut liikaa avoimen väylän suunnitelmaan, mutta kuukauden lukuajan vietin normaalisti päivätöissäni ja tyttäremme syntyi maaliskuussa 2021! Lyhyellä matematiikalla siis perheemme oli luku-urakan aikaan viiden henkilön vahvuinen: 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva plus me vanhemmat. Sen enempää korostamatta, käytössä oleva aika ja energia oli melko kortilla. Lukemisessa noudatin hyvin pitkälti seuraavia asioita:

  1. Selasin kirjat läpi; luin koko tekstin, mutta en pyrkinyt vielä oppimaan sisältöä. Kiinnitin huomiota otsikoihin, boldauksiin sekä kursivointeihin.
  2. Luin kirjat huolella läpi samalla ottaen muistiinpanoja käsin paperille kirjoittaen. Muistiinpanojen otto ei ole vahvuuksiani vieläkään ja lopputuloksena olikin miltei tiivistelmä jokaisesta kirjasta kirjoitettuna ruutupaperille.
  3. Pyysin isääni selailemaan kirjoja läpi ja pohtimaan kysymyksiä sieltä täältä.

Päädyin avoimen avoimen väylän haussa ensin varasijalle 7. Oli kieltämättä tuskainen kesäloma, kun miltei päivittäin kävin tarkistamassa Opintopolun! 5.7.2021 menin vielä kerran ennen nukkumaanmenoa (noin klo 22) katsomaan onko mitään päivityksiä – peukku oli pystyssä ja hyväksyntää odotti vain oma suostumus! Noin 15 minuutin hämmennyksen jälkeen otin paikan vastaan. Tavoite tutkinto-opiskelijan paikasta saavutettu!

Mitä voisi kuvailla vielä sinä kuuluisana ”kirsikkana kakun päällä” oli se, että sain valintakokeesta pisteitä 53/80. Vertailuna: alin hyväksytty pistemäärä Helsingin yliopistoon (johon tiukin raja) ensikertalaiselle oli 50. Vaikka lukuaika ei menisi suunnitellusti, niin silti pitää tehdä parhaansa!

Mikä onkaan se punainen lanka, se pointti tai tämän blogin opetus? Kenties se, että vaikka edellisistä opinnoista on jo aikaa ja vaikka arkeen kuuluu kokopäivätyö ja vanhemmuus, niin oikiskaan ei ole ulottumattomissa. Neuvoisin harkitsemaan tarkkaan mikä sinua kiinnostaa eniten, kun se motivaatio laskee, niin on helpompaa palata niiden kirjojen tai muun kaltaisten opintojen ääreen. Toiseksi sanoisin, että opiskelutekniikoita löytyy todella paljon ja voi olla vaikea valita vain yhtä tai kahta ja sen jälkeen sekoilu alkakoon. Mikäli koet tällaista, niin Judica-valmennus voisi olla sinua varten!

Hyvää kevättä ja suuret tsempit hakemiseen!

Erno Koistinen, ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas.