Close

Havaintoja oikiksesta aitiopaikalta

Opiskelu oikiksessa voi olla toisinaan vaativaa. Tulevan tentin stressi painaa jo päälle, eikä väistämättä pitkittyvä ilta oppimispäiväkirjan kirjoittamisen kestäessä yön pikkutunneille saakka ainakaan helpota tilannetta. Kirjaston pöytiin kuluu kyynärpäidesi muotoiset lovet ja joka aamu on vaikeampaa ja vaikeampaa löytää housuja, jotka eivät olisi istumalihasten kohdalta kuluneet rikki. Jos silmälasit voisivat kulua puhki, olisi oikis varmasti se paikka, jossa ilmiö havaittaisiin.

Vaikka ajoittain edellä mainitut skenaariot saattavat vaikuttaa lähes totuudenmukaisilta, opiskelu oikiksessa on todellisuudessa paljon muuta. Mahdolliset vastoinkäymiset unohtuvat nopeasti seuraavien bileiden huumassa tai edellisen vuoden vuosijuhlien kaunista loistoa muistellessa. Myös liikuntavuoron kovatempoinen sählypeli purkaa syntyneitä paineita. Pahaa mieltä aiheuttaneesta epäkohdasta pääsee myös avautumaan kärkkään mielipidekirjoituksen muodossa järjestölehden sivuilla.

IMG_0911

Ystävät ja lukuisat erilaiset järjestöt tarjoavat vastapainoa opiskeluille mitä moninaisimmissa vapaa-ajan viettotapojen kirjossa. Vaikka oikkareilla paljon yhteisiä ominaisuuksia onkin, on jokainen kuitenkin oma yksilöllinen tyyppinsä omine kiinnostuksen kohteineen ja harrastuksineen. Onneksi joustava opiskelurytmi ja heterogeeninen joukko eri harrastusten osaajia tarjoavat paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään mitä erinäisimmillä tavoilla. Jokainen on mahdollisuus löytää se oman juttunsa.

Oikeustiede tieteenalana on hyvin uniikki. Kenties tästä johtuen myös sen opiskelijat ovat verrattain hieman erityisiä, niin hyvässä, kuin pahassa. Monelle muulle oikeustieteilijä saattaa näyttäytyä ylimielisenä, oman arvonsa liiankin hyvin tuntevana lukutoukkana, joka kirjastossa vastaan käydessään ei ole kuuluisa tilan antamisesta tai väistämisestä. Olen nähnyt opintopolkuni aikana oikkaripiirit niin sisältä, kuin ulkoa ja vakuutan, että todellisuudessa joukkomme on vähintäänkin yhtä kirjavaa ja maanläheistä, kuin mikä tahansa muukin.

Oikkarius kätkee itseensä joukon erityispiirteitä. Täällä Joensuussa yksi tällainen vahva tekijä kätkeytyy ympärillemme näkymättömänä ja hajuttomana, sen enempää muitakaan aisteja stimuloimatta. Siitä huolimatta sen olemassaolon voi selvästi havaita sitsien päättyessä koko juhlakansan yhteiseen syleilyyn illan viimeisen hitaan soidessa, kamppailupäivän voitokkaassa tuuletuksessa tai vapunaaton raukeassa piknik-tunnelmassa. Oikkareiden keskuudessa vallitsee aivan erityinen yhteishenki. Tuo yhteishenki taipuu toisinaan kilpailuhenkisten toverien mitellessä voimiaan argumentaation terävää säilää heilutellessa, mutta tuolloinkin vain väliaikaisesti. Muutamaa hetkeä myöhemmin samaiset toverit saattavat halata toisiaan lattialla kierien toinen toistaan ylistäen ja hervottomasti nauraen.

Tällaisen yhteishengen kokeminen ei ole mahdollista missään muualla. On vaikea sanoa, mistä yhteishenki viime kädessä muodostuu, mutta sen olemassaolon voi selvästi aistia. Voimakas yhteenkuulumisen tunne ja halu olla osana jotain näin erityistä antavat uskomattoman paljon voimaa työskentelyyn. Luonnollisesti kaikkien kanssa ei tarvitse olla bestiksiä, mutta yhteishengen kokeminen kätkeytyy arkeen ja osaan suurempaa kokonaisuutta, jossa vallitsee eräänlainen harmonia. Yhteishenki kätkeytyy arkeen ja niihin pieniin hymynvireisiin suupielissä opiskelutovereita kohdattaessa maailmalla.

Judica-72-e1520354367936

Opintojen ohessa opiskelija voi etsiä vastapainoa opinnoissa uurastamiselle myös vapaa-ajan toiminnoissa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta itselleni se löytyi monen muun tavoin järjestötoiminnasta. Kaikki eivät luonnollisestikaan innostu palkattomasta uurastamisesta toisten etujen eteen esimerkiksi yömyöhään saakka kannanottoja laatien tai vauhdikkaiden pöytäjuhlien jälkiä korjaten. Järjestötoiminta pitää kuitenkin sisällään valtavan paljon positiivisia kokemuksia, kuten mieleenpainuvia tapaamisia, jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä sekä hauskaa yhdessä oloa. Näistä syistä johtuen olen ainakin itse valmis toisinaan myös tinkimään mukavuudenhaluisuudesta.

Opiskelu oikiksessa tarjoaa loistavat mahdollisuudet juuri järjestötoimintaan. Mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin on paljon ja ympärillä olevat opiskelijat ovat usein keskivertoa kiinnostuneempia yhteiskunnasta, yhteisöistä tai muuten vain yhteisistä asioista. Kaikilta löytyy mielipiteitä ja rakentavia keskusteluja pystyy käymään olematta kaikesta kuitenkaan samaa mieltä. Oikkarit ovat luonteeltaan aktiivisia ja valmiita tekemään parhaansa myös yhteisten asioiden eteen. Kun tällaisessa seurassa lyödään viisaat päät yhteen ja työrukkaset käteen, on jälki sen mukaista.

Järjestötoiminta voi tuntua toisinaan kuluttavalta, mutta useat onnistumiset ja itsensä voittaminen saavat ainakin allekirjoittaneen hetkessä unohtamaan sitä kuuluisaa käyrää nostattaneet hetket ja korvaamaan ne hyvillä muistoilla illanistujaisista, kokouksista ja uusista tuttavuuksista. Järjestötoiminnan merkitystä yleistä elämänkokemusta antavana työnä en voi kyllin korostaa. On häkellyttävää, kuinka paljon yhdenkin vuoden aikana voi oppia itsestään, ystävistään, yhteistyöstä, vastuusta ja aikataulujen hallinnasta. Lisäksi kaikkein hienoimmat hetket ja lähimmät ystävät ovat minulle löytyneet juurikin näistä piireistä.

Opiskelu oikiksessa tarjoaa paljon muutakin kuin vain maailman parhaan tutkinnon. Vaihtoehtoja toteuttaa itseään on lukuisia ja usein voi olla vaikeaa valita vain yhtä kaikkein mieluisinta aktiviteettia. Mielestäni olennaista ei ole kouhottaa kaikkea mahdollista 110 lasissa, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea. Olennaisempaa on, että jokainen löytää sen oman juttunsa opintojen ohessa. Olipa se sitten urheilu, hallitustoiminta, lehden kustantaminen, yritystoiminnan harjoittelu tai tuutorointi, olen varma, että jokaiselle löytyy jotain.

Jarkko Kontiainen

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella ja Judican vuoden 2018 puheenjohtaja 

Uusi-Jarkko