Close

Minun pääsykoetarinani

Hei! Olen Kia ja opiskelen toista vuotta oikiksessa, jonne ovet avautuivat toisella hakukerralla. Ensimmäinen hakukertani oli abivuoden keväällä. En tiennyt ketään, joka olisi hakemassa tai hakenut oikikseen, joten siinä suhteessa olin oman onneni nojassa. Luin netistä, miten toiset olivat aiempina vuosina opiskelleet ja hain siitä inspiraatiota omaan pääsykoekevääseen. Olin kuullut sanottavan, ettei oikikseen juurikaan päästä ilman valmennuskurssia. Pidin kuitenkin välivuotta erittäin tervetulleena ajatuksena ja halusin toisaalta nähdä, kuinka pitkälle pääsisin omin keinoin. Ensimmäisen pääsykokeen jälkeen huomasin, että vastaustekniikkani kaipaisi parannusta, minkä vuoksi päädyinkin ottamaan etävalmennuksen toista hakukertaa varten.

Välivuoden syksyn vietin Espanjassa, joten keväällä jaksoin keskittyä täysillä pääsykoekevääseen uudella energialla (pro tip: suunnittele jotain odottamisen arvoista myös mahdolliselle välivuodelle, jolloin sisäänpääsy ja välivuosi tuntuvat molemmat hyviltä vaihtoehdoilta). Ensimmäisellä kerralla luin kirjat läpi samalla tehden alleviivauksia. Sen jälkeen luin kirjat uudelleen ja tein samalla muistiinpanoja. Lopulta opiskelin asiat muistiinpanoistani. Ensimmäisellä kerralla olin huomannut, että pystyn sisäistämään asiat lukemalla ja sen vuoksi en kokenut lähivalmennusta itselleni välttämättömäksi (+tietääkseni lähivalmennuksia ei järjestä Keski-Suomessa, mikä luonnollisesti oli myös syynä etävalmennuksen valitsemiseen).

Toisella hakukerralla päätin unohtaa sen, kuinka monta kertaa ja kuinka nopeasti toiset ovat lukeneet kirjat läpi. Sen vuoksi muutin hieman opiskelutaktiikkaani. En kokenut pelkällä kirjojen läpi lukemisella olevan itselleni suurta hyötyä ja niinpä päädyin lukemaan kirjat lukuaikana läpi yhden kerran niin, että tein samalla sekä alleviivauksia että muistiinpanoja. Ainoa aikatauluni oli käsitellä yksi kirja viikossa. Jäljelle jäävät viikot käytin siihen, että opiskelin asiat muistiinpanoistani ja tein valmennuskurssin harjoitustehtäviä. En ollut tehnyt itselleni päivä- tai tuntikohtaista lukusuunnitelmaa, koska olen huono pysymään niissä. Se vähensi stressiäni, sillä näin sallin itselleni tehokkaat, mutta myös ei-niin-tehokkaat opiskelupäivät. Virallisia vapaapäiviä en pitänyt, sillä olin lukematta, jos lukufiilis uupui juuri sillä hetkellä.

Monet sanovat, ettei viimeisenä päivänä kannata lukea. Itsekään en varsinaisesti lukenut viimeisinä päivinä, sillä olin tehnyt mielestäni sen, mihin sillä kertaa pystyin. Viimeisenä iltana kuitenkin selailin kirjoja hyvin rennolla otteella monivalinnat mielessä. Kiinnitin huomiota yksityiskohtiin, jotka eivät olleet päätyneet muistiinpanoihini. Esimerkiksi erilaiset luettelot olivat tällaisia. Erään mielestäni ei-niin-tärkeän luettelon kohdalla päätin kuitenkin tehdä kevyen muistisäännön siitä, mikä luetteloituja kohteita yhdistää. Se kannatti, sillä lopulta monivalinnoissa oli yksi kysymys juuri tästä luettelosta. En osannut vastata kysymykseen suoraan, mutta muistisäännön avulla pystyin sulkemaan muut vaihtoehdot pois.

Kannattaa siis kuunnella avoimin mielin muiden vinkkejä, mutta muistaa myös kuunnella itseään ja tehdä lopulta niin kuin on itselle parasta, sillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa keinoa päästä oikikseen. Ei kannata myöskään säikähtää, jos pääsykokeen jälkeen tulee fiilis huonosti menneestä pääsykokeesta. Näin kävi myös itselleni, mutta silti kesällä saattaa Opintopolkuun tulla mieluinen yllätys!

Tsemppiä lukemiseen! <3

Kia Laitinen
Oikeustieteen ylioppilas, 2. vuosikurssi