Close

Opiskelutekniikat ja -taktiikat haltuun

Hakukertoja itselläni oikeustieteelliseen on kolme. Ensimmäisellä kerralla hain suoraan lukiosta jääden 30 pisteen päähän rajasta. Päätös oikeustieteelliseen hakemisesta itselläni varmistui lukion loppuvaiheessa ja halusin aloittaa opinnot heti lukion jälkeen jossain muodossa. Avoimen yliopiston opinnot tarjosivat tähän tarkoitukseen hyvän mahdollisuuden päästä tutustumaan oikeustieteelliseen alaan. Varasuunnitelma oli mietittynä valmiiksi ja kesän jälkeen lähdin opistolle oikeustieteen opintolinjalle opiskelemaan. Vaikka oikeustieteellisen paikka yliopistosta ei aukeaisi, opintojen pariin on mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Oikeustieteelliseen tekstiin tutustuminen ja opintojen suorittaminen etukäteen olivat itselleni yksi sisäänpääsyyn vaikuttavista tekijöistä.

Kokoan vertailumielessä kolmen hakukevääni osalta ”jälkiviisaan” pohdintoja asioista, jotka kulloisenakin vuotena menivät mönkään ja asioita, jotka tein oikein.

IMG_7686

2015: Hain suoraan lukiosta, enkä ollut tutustunut oikeustieteelliseen tekstiin aiemmin. Kyseinen hakukevät oli niin sanotusti hyppy syvään veteen ilman pelastusrengasta. Tuolloin yritin epätoivoisesti kahlata kohti pääsykoetta eikä homma ollut hallussa. Alku tuntui haastavalta ja oli vaikea hahmottaa esim. mitä oikeustapauksen vastaukseen haetaan ja miten vastaus pitää rajata. Väsymys ylioppilaskirjoituksista saattoi painaa hieman taustalla, mutta yhtenä suurena kompastuskivenä oli tietämättömyys vaadittavan työn määrästä. Ensimmäisenä hakukeväänä luin siis huomattavasti liian vähän. Asia valkeni pääsykokeissa, kun ymmärsin todellisuudessa, kuinka paljon asioita on osattava ulkoa. Oikeustieteen pääsykokeisiin lukiessa lukumäärää, lukutapaa ja ulkoa opettelua on lisättävä reilusti ja tähän on myös hyvä varautua etukäteen. Luku- ja vastaustekniikkaan avustava valmennuskurssi ennen kirjojen ilmestymistä on hyvä pohja, jotta lukemisen saa aloitettua tehokkaasti heti kirjojen ilmestyttyä.

Positiivisena asiana ensimmäisessä lukukeväässä oli se, että luku- ja vastaustekniikkani hioutui hyväksi. Kokeilin rohkeasti eri tyylejä kirjojen ”purkamiseen”; tiivistelmiä, käsitekortteja, yliviivausta, alleviivausta, ajatuskarttoja tietokoneella ja paperilla yms. Vaikka ensimmäinen hakukerta olisikin ”kahlausta kohti pääsykoetta”, voi siitä olla huomattavasti hyötyä seuraavia hakukertoja ajatellen, mikäli koulupaikka ei ensimmäisellä hakukerralla aukea.

IMG_7710

2016: Opiskelin välivuoden (2015-2016) oikeustiedettä avoimen opintojen parissa opistolla. Tuolloin asuin muiden kouluun hakijoiden kanssa, ja stressi ja lukukevään tuovat paineet olivatkin hyvin helposti havaittavissa kämppisten keskuudessa. Toisena hakukeväänä olin valmistautunut lukukevääseen pitkän aikaa. Tein alustavia lukusuunnitelmia muutaman kappaleen, leikkasin käsitekorttipohjat valmiiksi, olin lukenut ja tehnyt aiempien vuosien pääsykokeita, aloittanut some –tauon ja olin todella motivoitunut kevään urakkaan. Lukeminen lähtikin hyvin liikkeelle ja parissa viikossa kirjat olivat jo kohtalaisen hyvin hallussa. Lukupäivät venyivät kuitenkin liiallisuuksiin ja lopetin kaiken muun elämän lukemisen ympäriltä. Olin vuorannut koko huoneen seinät täyteen post it –lappuja, ajatuskarttoja ja tiivistelmiä ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa kertailin lappuja seiniltä. Tämän seurauksena kirjojen asiat pyörivät mielessä yrittäessäni saada unen päästä kiinni, unen laatu huononi ja jaksaminen seuraavana lukupäivänä kärsi. Lukukevääseen valmistautuminen etukäteen ja motivoituminen urakkaan on suositeltavaa, mutta toisella hakukerralla oheiset asiat menivätkin itselläni reilusti yli ja pakka ei pysynyt tästä syystä koossa. Kohtuus kaikessa! Tuona keväänä asenteenani oli ”pakko päästä oikikseen tänä keväänä”, eikä se vienyt tavoitteeseen.

Positiivista toisessa hakukeväässäni oli se, että luin lähes joka päivä eri oikeustieteelliseen hakevan kämppikseni kanssa. Vaikka kirjojen sisällöistä emme pystyneet toisiamme auttamaan, toi jo pelkästään toisen hakijan tsemppi hurjasti jaksamista. Lisäksi toisena keväänä vaihtelin paljon lukupaikkoja. Välillä luin turvallisesti oman koulupöydän ääressä, mutta aina kelin ollessa aurinkoinen, keräsin opiskelutavarat ja lueskelin ulkona. Joskus luin keittiön pöydän ääressä, toisinaan kirjaston parhaalla ikkunapaikalla ja kerran lähdimme kämppikseni kanssa mökille lukemaan. Lukuympäristön vaihteleminen voi virkistää päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa puurtamista. Lisäksi 2016 hakukeväällä tein itselleni motivaatiotaulun, joka toisaalta auttoi myös kesän huonojen uutisten käsittelyssä. Tulostin isolle pahville kuvia ja lauseita, jotka motivoivat itseäni hakemaan oikeustieteelliseen. Aloitin jokaisen päivän katselemalla kuvia ja lueskelemalla lauseita ja huonoimpinakaan päivinä ei tarvinnut miettiä, oliko motivaatiota hakemiseen jäljellä.

IMG_7711

2017: Kolmas kerta toden sanoi. Kahden hakukevään jälkeen hakeminen tuntui jo hyvin tutulta, eikä lukemisen aloittaminen stressannut edellisten keväiden tavoin. Viimeisenä lukukeväänä tiesin tarkasti, mitkä opiskelutekniikat toimivat itselleni ja käytin ainoastaan kyseisiä. Asioiden sisäistämiseen ja ulkoa opetteluun itselläni toimivat parhaiten seuraavaksi lyhyesti selittämäni tekniikat. Ensimmäisen lukukerran jälkeen päälleviivasin kirjat värikoodeittain. Lait sinisellä, oikeustapaukset keltaisella, termit punaisella jne. ja samoja värikoodeja käytin myös post it –lapuissa pitkin kirjaa ja muistiinpanoja. Värikoodit auttoivat itseäni muistamaan asioita ja kirjoista oli myös helppo etsiä esim. tiettyä oikeustapausta. Lisäksi tein kirjojen toisella lukukerralla jokaisesta termistä käsitekortin. Kaikilla kirjoilla oli oman väriset korttinsa, joiden avulla opettelin termit ulkoa. Päälleviivauksen ja käsitekorttien lisäksi tein paljon omia tiivistelmiä ja ”seinäjulisteita” vaikeimmista aiheista ja asioiden purkaminen perinpohjaisesti jäi hyvin mieleen. Pääsykokeessa oli myös helppo muistella aiheen sisältöä omien tiivistelmien ja töiden pohjalta.

Kolmantena keväänä luin paljon, mutta edellisestä vuodesta viisastuneena, en liikaa. Keskityin olennaiseen ja kuuntelin paremmin itseäni ja jaksamistani. Pääsykoekirjojen kokonaisuuksien ja pienempien asioiden hahmottaminen ja ulkoa opetteleminen voi tuntua aluksi haastavalta, mutta oikeat tavat ja tekniikat löydettyä kaikki on mahdollista!

-Krista Koivisto

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

DSC_0706-3