Close

Opiston kautta oikikseen

Hei!

Olen 21-vuotias alun perin Naantalista kotoisin oleva ensimmäisen vuoden opiskelija Vilma. Itselläni ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta syntyi jo yläasteella. Hain ensimmäisen kerran suoraan lukion jälkeen, jolloin sisäänpääsy jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka lukiossa olin kuullut vanhemmilta kavereiltani siitä, kuinka paljon he olivat tehneet töitä sisään pääsyn eteen, en ollut oikeasti sisäistänyt sitä täysin. Lukion jälkeen kävin Turun kristillisen opiston, josta oli valtavasti apua. Käytännössä opistolla käytiin läpi eri oikeuden aloja ja suoritettiin lisäksi muutamia avoimen yliopiston kursseja. Vuoden aikana opettelimme muun muassa lukemaan lakia ja tutustuimme erilaisiin tehtävä muotoihin. Opin lisäksi, mikä lukutekniikka sopi itselleni parhaiten. Vuoden preppauksen jälkeen alkoi sitten pääsykokeisiin luku, johon tiesin olevani tällä kertaa paljon paremmin valmistautunut, kuin ensimmäisellä kerralla.

IMG_7190

Itselläni oli aluksi selvä suunnitelma siitä, miten lähden lukemaan pääsykokeisiin. Toki suunnitelmat vaihtuivat ja usein tuntui siltä, etten ollut oppinut mitään. Luin koko pääsykokeisiin valmistautumisen ajan pienessä porukassa, josta oli valtavasti apua. Yhdessä tsemppasimme toisiamme ja autoimme vaikeissa kohdissa. Pitkät lukupäivät taittuivat paljon mukavammin, kun tiesi, että muutkin vieressä tekivät kovasti töitä. Vaikka joku päivä lukeminen ei tuntunutkaan sujuvan ja sisään pääseminen mahdottomalta, oli tärkeää, että seuraavana päivänä pystyi taas tarttumaan kirjoihin ja keskittymään. Itse en pitänyt vapaapäiviä lukemisesta, mutta joskus saatoin pitää selkeästi rennomman päivän, jolloin kävin läpi jo opittuja asioita ja silmäilin yleisesti kirjoja.

IMG_7193

Pitkät päivät lukiessa vaativat vastapainoksi myös paljon lepoa. Ilman kunnon yöunia seuraavan päivän lukemisesta ja keskittymisestä olisi tuskin tullut mitään. Itselleni on aina ollut tärkeää lisäksi urheilu, jota en pääsykokeisiin valmistautuessa jättänyt myöskään kokonaan pois. Näillä oli valtava merkitys stressin poistamisessa sekä yleisesti jaksamisen kannalta. Pääsykoe rupeama on kuitenkin sen verran pitkä, että on tärkeää pitää itsestään huolta läpi luku urakan, jotta itse pääsykoepäivänäkin on hyvässä vireessä.

Itse pääsykoepäivän koin todella stressaavaksi, mikä kuuluu tietenkin asiaan. Muista, että kokeeseen voi mennä tekemään kuitenkin vain parhaansa ja että koskaan ei tule olemaan sellaista fiilistä, että nyt osaan kaiken ja olen valmis (ainakaan ei itselleni tullut). Missään nimessä ei saa luovuttaa, vaikka kokeen aluksi voisikin tuntua siltä, ettei mitään tulisi mieleen. Tärkeää on pitää pää kasassa ja keskittyä olennaiseen. Useimmin kova työ kuitenkin palkitaan!

Valtavasti tsemppiä pääsykokeisiin! Toivottavasti syksyllä nähdään Joensuussa!

-Vilma Setälä

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella