Close

Tuutorointi korona-aikana

On maaliskuu 2020 ja Judica ry:n uudet tuutorit syksyä varten on valittu. Voi sitä riemun määrää, kun se sähköposti kilahti minulle: juuri minut oli valittu tuutoriksi. Oli jännittävä ajatus, että vaikka omista fuksiviikoista oli aikaa vain viitisen kuukautta, niin puolen vuoden päästä olisin itse jo luotsaamassa uusia opiskelijoita yliopistokäytäntöihin erilaisten tapahtumien merkeissä. Olin täynnä intoa, ideoita ja jännitystä. Kaksi viikkoa myöhemmin Suomessa otettiin valmiuslaki käyttöön koronavirusepidemian merkittävän pahenemisen vuoksi.

Kesäkuussa maailma alkoi aueta pikkuhiljaa: maaliskuussa vallinnut maailmanlopun tunnelma oli enää vain varjo itsestään. Meillä alkoi olla valmiina fuksiviikkojen päiväkohtainen suunnitelma ja olimme aktiivisesti yhteydessä muihin ainejärjestöihin. Pidimme zoom-palavereita sisarainejärjestöjemme tuutoreiden kanssa ja heittelimme ilmoille mitä päättömämpiä ideoita. Osa niistä jopa päätyi ohjelmanumeroihimme, kaikkia emme valitettavasti päässeet toteuttamaan. Nyt jälkikäteen ajateltuna, ehkä hyväkin niin.

Pääsimme elokuuhun asti, ja fuksiviikkomme olivat enää vain täytäntöönpanoa vaille valmiit. Saimme eteemme seuraavan haasteen: kiireelliset uutisoinnit kertoivat meille koronaviruksen toisen aallon olevan käsillä. Lukuvuoden alkuun oli jäljellä vain reilusti alle kaikkein lyhyimmänkin kuukauden päivät. Näiden päivien sisällä etätapahtumista muodostui meille eräänlainen kirosana.

Fuksiviikot ovat monelle niitä kerran elämässä -juttuja, joita usein päädytään muistelemaan vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, niiden tapahtumisen ja jopa valmistumisenkin jälkeen. Joku saa niistä elinikäisiä ystäviä, toinen elinikäisiä muistoja ja kolmas ei muista niistä syystä tai toisesta mitään. Muistot, uuteen paikkaan sopeutuminen ja uudet solmittavat suhteet eivät ole asioita, jotka pääsevät oikeuksiinsa päätelaitteiden välityksellä emmekä halunneet asettaa fuksejamme siihen asemaan. Sen sijaan me halusimme antaa uusille tuleville juridisille neroillemme sellaisen palkinnon kovasta uurastuksesta ja unelmiensa opiskelupaikan saavuttamisesta, joka ei ole suoraan verrannollinen nettiyhteyden toimivuuden kanssa.

Tästä alkoi tiukka intressipunninta, jota voimme kutsua jopa näin lainopillisin termein pro et contra -argumentaatioksi. Tämä tarkoittaa, että asianmukaisissa perusteluissa on tarpeen tuoda lopputulosta puoltavien pro-argumenttien ohella myös contra-argumentteja (vasta-argumentit) ja mainita, miksi pro-argumenteille on annettu punninnassa contra-argumentteja suurempi painoarvo. Meidän piti laittaa punnittavaksi kaksi eri arvoa: tapahtumien järjestämisen vastuullisuus (tai vastuuttomuus) sekä uusien judicalaisten etu. Tiesimme että yliopisto-opintojen aloittaminen ja fuksiviikot olivat se asia, mitä monet olivat odottaneet ehkä jopa useita vuosia. Näin itseni fuksina, tutkailemassa ujosti vanhempia opiskelijoita haalareissaan ja haaveilemassa siitä päivästä, kun saisin itse vetää omani jalkaan. Pohjois-Karjalan koronatilanne oli verrattain hyvä, mutta jokaisen tapahtuman järjestäminen sisälsi silti oman riskinsä, varsinkin kun uusia opiskelijoita tuli Joensuuhun eri puolilta maata. Me päätimme ainejärjestön taholta ottaa sen riskin.

Ryhdyimme heti toimeen, ja aloimme pohtia, miten saisimme järjestettyä ohjelmaa mahdollisimman turvallisesti ja aluehallintovirastojen suositusten rajoissa. Meillä ei ollut mitään aikaisempaa mallia, miten olisimme tässä tilanteessa voinut toimia. Kävimme kovaa viestintää hallituksemme kanssa, ja vain muutamia päiviä ennen lukukauden alkua, meillä oli taas pakka kasassa. Se vaati vähän karsimista esimerkiksi poikkitieteellisten tapahtumien ja ainejärjestön vanhempien jäsenten osalta. Oli priorisoitava, ja fuksit olivat tämän show’n päähenkilöitä. Tuli tiistai 1.9., ja me toivotimme uudet opiskelijat tervetulleeksi oikein: kasvotusten ja turvavälein.

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, fuksiviikkojen viimeisenä päivänä, itkin onnesta. Olin ylpeä itsestäni, muista tuutoreista, koko ainejärjestöstämme ja erityisesti uusista opiskelijoistamme. Olin ylpeä siitä, miten kaikki olivat sopeuttaneet itsensä tähän poikkeukselliseen tilanteeseen ja toimineet sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Lisäksi, olin ylpeä siitä, että olimme pystyneet antamaan eteenpäin ainakin osan siitä sydämellisyydestä, joukkoon kuuluvuuden tunteesta ja lämmöstä, jota saimme itse osaksemme omilta tuutoreiltamme.

Erika Virtanen,

fuksikapteeni vuosimallia 2020